Mitä inventaario tarkoittaa?

Lyhyesti: Mikäli yrityksesi myy tavaraa tai valmistaa tuotteita myyntiin yritykselläsi todennäköisesti on varasto ja tämä tulee tilikauden päätteessä inventoida tilinpäätöstä varten. Inventaarin idea on selvittää yrityksen omistaman varaston arvo ja varmistaa mitä kaikkea tuo yrityksen omistama varasto sisältää. Tilinpäätökseen varaston arvo kirjataan tilikauden päättymispäivämäärälle yrityksen omaisuudeksi taseelle ja varaston arvonmuutos kirjataan tilinpäätöksessä tuloslaskelmalle. Arvonmuutoksen kirjauksella on siis + tai – vaikutus yrityksen tilikauden tulokseen. Inventaario tulee tehdä niin tarkasti, että se antaa riittävän ja oikean kuvan varaston arvosta. Ihan jokaista mutteria ei laatikon pohjalta siis kuitenkaan tarvitse laskea, mikäli ne eivät ole yrityksen talouden kuvan kannalta oleellisia.

Miten varastonarvo määritetään käytännössä?

Kun tuotteet ja materiaalit on laskettu ja luetteloitu, lasketaan varastolle rahallinen arvo. Varaston jokaiselle eri erälle määritetään arvo alimman arvon periaatteella. Tällöin käytetään sitä arvostusmenetelmää varaston hyödykkeille, joka antaa erille alhaisimman varaston arvon. Kaikissa arvostusmenetelmissä käytetään arvonlisäverotonta tavaran tai materiaalin arvoa.

Arvostusmenetelmät voivat olla esimerkiksi:

1. alkuperäinen hankintameno, eli varaston materiaalista alun perin maksettu ostohinta
2. jälleen hankintameno eli millä arvonlisäverottomalla hinnalla yritys saisi hankittua kyseiset tavarat tällä hetkellä 
3. luovutushinta eli millä hinnalla kyseistä tuotetta tällä hetkellä myytäisiin

Arvon voi esimerkiksi määrittää varastomateriaalin ostolaskuista kohdan 1 arvostusmenetelmää käytettäessä. Usein sisäänostohinta on saattanut kuitenkin vaihdella tilikauden mittaan, joten inventaariossa tulee varastomateriaalin määrittää sen hetkinen arvo. Inventaarioraportissa tuleekin kertoa mitä arvostusperiaatetta yritys on käyttänyt inventaaria tehdessä. Tähän on muutama periaate.

1. Yleisin arvostusperiaate on FIFO (first in, first out). Tämän menetelmän mukaan mikä on ensimmäisenä hankittu, on myös myyty ensimmäisenä. Varastossa on jäljellä tällöin uusimmat tuotteet tai materiaalit.
2. Toinen käytetty menetelmä on LIFO (last in, first out). Menetelmän mukaan viimeisimpänä ostettu on myyty ensimmäisenä ja varastossa on jäljellä vanhimmat tuotteet tai materiaalit.
3. Keskihinta periaate on kolmas mahdollinen menetelmä ja tässä tapauksessa lasketaan keskiarvohinta tilikauden kaikista laskuista.

Huom. Kun inventaariota tehdään, saatetaan huomata, että osa tuotteista tai materiaaleista on pilaantunutta tai muutoin epäkuranttia, arvonsa menettänyttä. Tällöin kyseisen varastoerän rahallinen arvo on 0, eikä se kasvata inventaariossa varaston arvoa.

Lopuksi kerrotaan tuotteiden tai tarvikkeiden hankintahinnat kappalemäärillä ja lasketaan ne inventaariluetteloon yhteen, Näin saadaan varaston arvo määritettyä. Inventaariossa käsitellään aina arvonlisäverottomia arvoja. Inventaario viimeistellään yrityksen nimenkirjoitusoikeutetun allekirjoituksella. Inventaarioraporttiin on hyvä tapa merkitä mitä arvostusperiaatetta ja -menetelmää on käytetty varaston arvoa laskiessa.

Tässä hyvin lyhyesti inventaarin käsite. Heräsikö kysymyksiä inventaarioon liittyen? Kysy mieluusti meiltä lisää Mattila Taloushallinnosta 😊

Copyright Mattila Taloushallinto Oy. Ylläoleva blog -teksti on lyhyt tiivistys yleisistä periaatteista joko taloushallinnon, palkkahallinnon tai verotuksen alueille ja sitä ei ole tarkoitettu sellaisenaan käytettäväksi yleisohjeeksi, koska liiketapahtumat vaativat usein yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Blog-tekstin tarkoitus on toimia johdantona aiheeseen. Mattila Taloushallinto Oy ei vastaa tämän blog-kirjoituksen mahdollisista jatkotulkinnoista, virhetulkinnoista eikä mahdollisista taloushallinnon, palkkahallinnon tai veroseuraamuksista. Mikäli haluatte tarkempaa lisätietoa tai neuvontaa aihealueelle, ottakaa mieluusti meihin yhteyttä.